Mua niin ketuttaa kun en omista mitään valoa, jonka kanssa sais otettua kuvia pimeämmässäkin. Sais otettua vähän paremmalla taustalla kun tän huoneen sotkun. Mutta näette idean. Kyl mä sen lampun vielä hankin.
Joskus vuonna nakki ja peruna löysin bändin nimeltä Mekanism, kun tapasin baarissa vanhan koulukaverin ja hengattiin sen ja sen kaverin kanssa. Mekanismia kuuntelin ekan kerran seuraavana aamuna, kaikki lähti biisistä Our last day. Melkosesti olin kyllä yllättynyt, että löytyykö Suomesta, Tampereelta, ihan oikeasti tällasia helmiä? Bändi pääsi heti kuunnelluimpien joukkoon ja on pysynyt näiden vuosien aikana omien lempibändien kärjessä siitä lähtien.
Tossa 1,5 vuotta sitten huomasin bändin hakevan laulajaa ja päätin vähä koittaa kepillä jäätä, koska eipä siitä mitään häviäisi. Laitoin säälittävän yritykseni menemään ja vaikka en päässyt rakentamaan uraani muusikkona niin ei kyllä kaduta, sillä pian bändi ilmoittikin löytäneensä Tuomaksen. Jätkällä löytyy niin paljon annettavaa tolle bändille ja oon ihan varma että tää oli se tarvittava muutos, jolla bändi sai jalkaansa painavampien ovien väliin. On ollu ilo seurata bändin kehitystä ja oikeasti taiteellisesti äärettömän lahjakkaita ihmisiä ja heidän uransa kehitystä.
Lauantaina korkkasin viinipullon bändin kunniaksi ja edellee iha huikee olo. Valitettavasti tää näiden kuvien laatu ei nyt tuo tarpeeks esille mun kunnioitusta ja arvostusta bändiä kohtaan mutta ehkä jonakin päivänä saan sen esille! Sitä odotellessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti