Mä oon siitä outo taiteilijasielu, että mun luovuus saa ruokaa monesta asiasta, mutta erityisesti se takertuu vahvoihin tunnetiloihin. Edellisen postauksen angstinen itsemurhanovelli olis ollut todella peruskauraa joskus 16-vuotiaana. Nyt sen kirjoittaminen tuntui lähinnä hieman hassulta. Vaikka edelleen mun sielu saa suurta tyydytystä surusta, ahdistuksesta ja rakkaudesta. Rakkaudenkin yhdistin nuorempana valitettavasti negatiivisiin tunteisiin, koska yleensä kyseinen tunnetila aiheutti vierelleen paljon noita muita.
Joten edelleen jos kuuntelen musiikkia tai näen kuvia, jotka aiheuttaa mussa vahvoja tunteita, alan monesti maalaamaan, piirtämään tai valokuvaamaan. Mulla oli joskus nuorempana paljon angstista kuvamateriaalia irc-galleriassa (muistatteko sen?) ja erityisesti pari kuvaa on jäänyt vaivaamaan, koska niitä en mistään enää löydä. Yksi mulla on jäljellä, se edellisen postauksen ensimmäinen kuva. Samana päivänä taisin ottaa kuvia, missä leikin akryylimaalilla. Joten inspiroiduin siitä ja päätin tehdä pienen re-maken.
Silloin 16-vuotiaana rakkaudella oli harmaa sävy. Se ei ollut punaista ja makeaa, se oli synkkää ja yksinäistä. Mä ihastuin aina vääriin ihmisiin ja kärsin sydänsuruista. Sinänsä, mikään ei ole muuttunut. Ainoastaan tapa käsitellä asioita ja nähdä niiden taakse on muuttunut.
Oli muuten aivan äärimmäisen työlästä pestä tota maalia selästä. Vaikka mulla on taipuisat kädet, hankaaminen selkäpuolelle on hieman hankalaa :D Mutta selvisin ilman lisäkäsiä!
Tein myös re-maken edellispostauksen ekasta kuvasta. Ei mielestäni yhtä hieno ja rosoinen, mutta idea on edelleen sama ja olisi se voinut huonomminkin mennä. Vanhaa kunnon paint-muokkausta, mitä IRC-galleria-aikoihin harrastettiin paljon.
Mutta se siitä. En jaksanut kirjoittaa toista postausta täyteen angstia ja tunnepurkauksia, koska niitä en tällähetkellä tunne. Olo on suht seesteinen ja ainoa kipu tuntuu vasemmassa kädessä, jota tatskattiin toissapäivänä. Nyt alkaa suurin turvotus laskea mut hitto ku oleminen on hankalaa. Varsinkin nukkuminen. Mutta kyllä tää tästä, kuvaa tulee kun vähän paranee ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti