Force is strong in me

Hello! It's me...

Päätin pistää kaiken taas pöydälle ja viskata väkivalloin pois sen päältä. Sillain dramaattisesti ylinäytellen, hidastuksen kera. Koska mikään ei oo parempaa kun hidastettu ja dramatisoitu tavaroiden viskominen. Niin kävi nyt sitten tän blogin kanssa, tai siis ei tämän vaan sen edellisen. Pitkään piilouduin sosiaalisessamediassa niinsanotun "taiteilijanimen" taakse, mutta nyt päätin, että jos aion olla itseni ja toitottaa maailmalle oman itsensä hyväksymisen ilosanomaa, miksi olisin kuitenkin joku muu kuin olen? Näiden asioiden äärellä päästiin itsensätuntemuksen syvimpiin olemuksiin ja... No niin, tässä sitä nyt ollaan.

Mulla on ollut hieman rankempi loppuvuosi viimevuonna, kuin mitä yleensä, joten itsetutkiskelua (ei siis siinä fyysisessä muodossa) on tullut harrastettua sillain sopivan paljon. On tullut luettua kaikkia kreisejä kirjoja tietoisuuteen ja intuitioon liittyen, sekä myös harjoitettua omia ajatuksia ja niiden kontrollointia. Koska kaikki kuitenkin tässä maailmassa perustuu paljon siihen, millaisia ajatuksia ajattelet, millaista energiaa säteilet ulospäin ja millä tasolla värähtelet.

Mulla on jännittävä harrastus. Nyt kun on paljon aikaa, tulee toteutettua itseään ja tehtyä kaikkea hyödyllisestäkin poikkeavaa. Rakastan muuntautumisleikkejä. Kun olin pieni, leikittiin kavereiden kanssa mallikoulua ja kaikkea vastaavaa, missä meikattiin toisemme ja pukeuduttiin, kuviteltiin olevamme maailman huipulla ja tosi kauniita ja kuvattiin jollain ekoilla digikameroilla toisiamme. Samaa teen edelleen itsekseni ja joskus jonkun kanssa. Silloin kun pääsee oikeasti kuvattavaksi, on olo ihan mielettömän mahtava ja voimakas. Tuntuu ettei kukaan voi murtaa sua ja oot vähän kun joku supersankari. Aluksi luulin, että se on sitä että haluaa olla joku muu. Kun pukee erilaiset vaatteet päälle ja meikkaa erilailla ja on tosi koviksen näkönen kameran edessä, esiintyy jonain muuna kun mitä oikeasti on. Kunnes tajusin, että se kaikki perustuukin siihen, että tuot itsestäsi esiin niitä puolia, joita haluat vahvistaa.

Kameran edessä voi tuoda esille vahvoja tunteita, vihaa, surua, himoa, voimakasta itsetuntoa, vahvuutta... Mikään ei ole parempaa itsetunnolle kun nähdä itsensä ulkopuolisen silmin ja nähdä itsessä juuri ne piirteet, joita haluaa ulospäin antaa.

Nämä kuvat räpsäsin seminopeasti eräänä iltana kahdeksan jälkeen, kun iski vaan hirveä himo meikata ja leikkiä lapsuuden mallileikkejä. Näitä piisaa vielä, joten tuon illan kuvia tullaan vielä näkemään.

Joten moi, oon Ida ja tässä on mun blogi. Tahdon pysyä täällä yhtä rehellisenä ja suorana, kuin mitä oikeasti olen, joten toivottavasti aiheutan tällä helvetisti pahennusta, herätän ihailua ja inhoa, katkeruutta ja kauneutta, sekä ehkä jotain ajatuksia teissä, joita ei muut ole vielä aiheuttaneet. Ja jos en mitään niin sekin riittää.