Sataa vettä. Taivas on syvän harmaa, lähes musta, eikä kaduilla kulje enää ketään. Asfaltti ui sadevedessä. Ylimääräinen vesi valuu ropisten viemäreihin. Linnut ovat hiljentyneet sateenropinan tieltä, kaikkialla on hiljaista. Paitsi sade. Se ei hiljene.
Kaukana kaikuvat yksinäiset askeleet. Eivät tavalliset, raukean hiljaiset askeleet kuivalla tiellä, vaan lujat paukahdukset veden väistyessä tennarinpohjan ja asfaltin välistä. Kiireiset askeleet.
Kuulen sydämen lujat lyönnit, joilla on tarkka päämäärä, jonka kanssa askelet lyövät kilpaa.
Kuka juoksee yksin kaatosateessa? Kenellä on niin kiire, ettei malta odottaa sateen loppuvan?
Hän on hengästynyt eivätkä jalat enää jaksaisi kantaa. Jokainen askel tuntuu siltä, kuin se loppuisi polvi edellä asfalttiin. Vaikka taivas on synkkä ja kengät ovat päästäneet sateen sisäänsä, on tytön sydän täynnä toivoa. Jokainen askel on lähempänä. Sadepisarat kasvoilla puhdistavat hänen yksinäistä sieluaan, antavat tilaa paremmalle.
Askelet hidastuvat, mutta hengitys on yhä hengästyksestä tiheää. Hän kumartuu riisumaan kenkänsä, jotka ovat sateesta läpimärät. Hän haluaa tuntea sateen jalkapohjiaan vasten, upottaa varpaansa vesilätäkköön. Viimeiset askeleet kohti päämäärää, vain synkkä taivas seuranaan. Sydän täynnä valoa ja toivoa.
Tytön kasvoille nousee hymy kun hän näkee bussin ajavan päätepysäkilleen. Enää hetki. Kun ovet avautuvat hän pudottaa tennarinsa maahan ja nostaa kätensä kasvoilleen pidätelläkseen kyyneleitä. Hän juoksee miehen luokse ja hyppää tämän syliin. Hän kohtaa toiset kasvot, kuin hänen omansakin, ne ovat täynnä jälleennäkemisen riemua ja silmät kyyneleitä. Kasvot ovat tutut, mutta niin paljon elämää nähneet. Silmäkulmassa kuitenkin sama poikamainen pilke, mikä on tytölle lapsuudesta tuttu. Mies nostaa maasta tytön kastuneet tennarit. Tyttö tarttuu miestä kädestä ja hymyilee. Askeleet ovat rauhallisemmat, kun sisko ja veli kävelevät yhdessä takaisin samaa sateen kastelemaa tietä pitkin. Pilvet ovat väistyneet ja auringon ensisäteet lämmittävät sisarusten kasvoja, kun he palaavat kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti